Liikuntatarjonta

Oamkin harrastelätkäjoukkue 2009-2011

- matkalla liigaan -

Oamkin harrastelätkäjoukkueen toiminta alkoi syksyllä 2009 aktiivisten opiskelijoiden aloitteesta. Kaudella 2010-2011 joukkue pelaa Oulun alueen kevyempää AA sarjaa. Oulun korkeakoululiikunta tukee joukkuetta ja seuraa sen menestystä nettisivuillaan. Joukkueen kuulumiset ja peliraportit ovat luettavissa netissä lähes tuoreeltaan (rullaa alaspäin)....

Joukkue kaudella 2010-2011:

Maalivahdit:
Jaakko Kunnari
Jussi Heikkilä

Puolustajat:
Panu Jokelainen
Ilari Kriikkula
Jarmo Lehtomaa
Aleksanteri Pyrrö
Ville Voutilainen
Heikki Paakkolanvaara
Antti Lind

Hyökkääjät:
Matias Pelimanni
Heikki Ahvensalmi
Juha Koskelo
Jari Kropsu
Jarmo Lamminmäki
Jussi Malkki
Antti Ylikauma
Hannu Kuivas
Aleksi Ohenoja
Teemu Leskinen
Juha Anttila

Otteluohjelma (harrastesarjat / Oulun alue kevyempi)

Peliraportit 2009-2010:

14.2.2010
OAMK-Lepakot, Muhos

Tiukka ottelurytmi, eli peli viikossa:D ei tunnu joukkueessamme yhtään missään kun saavumme tuttuakin tutumpaan, kotiakin kotoisampaan Muhoksen kiekkopyhättöön. Edessä on ”kuoleman peli”, peli joka on pakko voittaa jotta pelit jatkuisivat. Peli lähtee meidän kannalta todella hyvin käyntiin ja alle minuutti on pelattu, kun Paakkis pyörittää taas vastustajat sille kuuluisalle kebab-kioskille, ehkä kauden hienoimmalla maalilla, tämä on jo taidetta!
Tästä lähtee kuitenki alamäki, kun jo parin minuutin päästä vastustaja kuittaa pelin tasoihin, eikä Jaska voi maalillaan yhtään mitään.

Erätauolle siirrytään jo lohduttomissa 4-1 lukemissa, Jaska on jo lähellä kuolemaa hirveän kiekkosateen ja välillä akrobatiaa muistuttavien torjuntojen jälkeen, lisähapelle olisikin ollut käyttöä. Tauon jälkeen OAMK saa vauhdin päälle ja vastustajan ilmeisesti NHL- tason maalivahti torjuu kaiken, ei mene mikään, ei sitten millään. Kun 10 minuuttia on pelaamatta tapahtuu jotain odottamatonta, nimittäin allekirjottanut on pääsemässä läpi, kunnes vastustaja vetää kylmästi jalat alta takaapäin. Tuomari ei kuitenkaan tuomitse rangaistuslaukausta, vaikka sen paikka ehkä olisikin ollut (onneksi olen täysin objektiivinen näiden juttujen kirjoittamiseen:D).
Seuraavassa tilanteessa tapahtuu jotain karmaisevaa, kun Ile uhrautuu kiekon eteen ja blokkaan vedon, nimittäin kurkullaan. Nopeasti Ile heittää kypärän pois ja jää makaamaan maahan, kaikki pelästyy aivan sairaasti ja mietitään jo ambulanssin soittamista. Ile kuitenkin nousee jäästä tunnustellen jo aikaisemmin kovia kokenutta kurkkuaan ja toteaa että ”eihä se käynykkää niin kipeetä ku ootin” ja on taas valmis tositoimiin:D.. Propsit tästä uhrautumisesta taas kerran kapteenillemme ja joukkueemme sielulle!! Ilen uhrautuminen ei kuitenkaan auta ja Lepakot toimittavat joukkueemme kesälomalle tehden näytöstyyliin maalin vielä pari minuuttia ennen pelin loppua.

Tämä sarja oli nyt tässä, kiitos kaikille faneille ja kannattajille, joita oikeesti myös on, kattokaa vaikka Facebookista :DD. Kiitos myös joukkueen jätkille, mahtavaa oli ja ens kaudella sit loppupeleihin. Vaikka kausi päättyikin katkerasti OAMK:n lätkäjengi ei lopeta ennenkuin on pakko, eli sitten ku jäät sulaa!:D Ohjelmassa on vielä turnauksia ja sarjan ulkopuolisia pelejä, joten infot niistä tulevat myös esille ja toivottavasti saavutte sankoin joukoin kannattamaan.. -Muhos vaikenee-

-Jari Kropsu #11, hidas mutta kankea

7.2.2010
OAMK-Rangerit, Muhos

Mikä on Muhoksella viikon kohokohta, tietenki OAMK:n lätkäjengin ja Rangereiden verinen taisto jatkosarjassa.. Näin ainakin meidän mielestämme! Viime kohtaaminen Rangereita vastaan oli surullista katsottavaa, sillä kuokkaan tuli lukemin 10-4, eikä tappio todellakaan johtunut maalivahdista! Peli alkaa kuitenkin paljon tasaisempana kuin edellisellä kerralla, ensimmäisen maalin tekee kuitenkin Rangerit viiden minuutin pelin jälkeen. Välitön kuittaus seuraa seuraavassa vaihdossa, jossa Heikki ”Paakkis” Paakkolanvaaran kädet pyörittävät vastustajat solmuun ja hallittu siirto ohi Rangereiden maalivahdin. Rangerit menevät johtoon ylivoimalla, kun 15 minuuttia on pelattu.
Heikki ”vaikka harmaan kiven läpi” Ahvensalmi pääsee nousemaan ylivoimalla hienon kuvion päätteeksi ja sivaltaa kiekon varmasti maaliin. Maalin jälkeinen vaihto on vaaran paikka sanotaan, ja niinhän se oli taas kerran ja Rangerit tekee heti seuraavasta vaihdosta maalin ja menevät taas johtoon, juuri ennen taukoa.

Raivokas takaa-ajo, ei tunnu tuottavan tulosta ja Rangerit tyytyvät puolustamaan ja saavat kuin ilmaiseksi paikan, josta he myös rankaisevat ja peli on jo 3-1, peliä on jäljellä enää 10 minuuttia. Tästä kuitenkaan lannistumatta OAMK taistelee leijonan lailla ja vastustaja joutuukin ottamaan jäähyn. Jälleen kerran mahtavan pelin pelannut Jaakko ”Gunthar” Kunnari pois maalilta ja 6-4 ylivoima jauhamaan, ja se tuottaakin tulosta, nimittäin Jussi ”Posion lahja jääkiekolle” Malkki upottaa kiekon sisään, kavennus tapahtuu kuitenkin liian myöhään ja peli päättyy Rangereiden hyväksi 4-3. Taistelematta OAMK ei kuitenkaan myynyt nahkaansa, mutta ei vaan ihan riittänyt.. Muhos vaikenee, mutta vain viikoksi.

-Jari Kropsu #11, hidas mutta kankea

31.1.2010
OFF-OAMK, Muhos
Rohkeat soturimme kaivautuvat kukin omasta kolostaan jälleen tänä sunnuntaina, toiset pelikunnossa, toiset vähemmän, osa jopa ajokunnossa:D.. Peli alkaa tuttua kaavaa noudattaen, eli OAMK nukkuu ja vastustaja iskee ensimmäisen maalin minuutin pelin jälkeen, siis MINUUTTI pelin alusta. Eihä sen näin pitänyt mennä, ei todellakaan! OFF menee johtoon ajassa 9.12 ja Jaakko ”Kunelius” Kunnari ei voi mitään, kun vastustajat runnoo kiekon häkkiin. OFF tekee 3-0 johtomaalin juuri ennen puoliaikaa..

”Nyt ois aika herätä” toteaa Ile tauolla ja kaikki tuntuu olevan samaa mieltä. Uskokaa tai älkää herääminen myös tapahtui ja Aleksi ”Verbaliikan ihmelapsi, syvien tunteiden tulkitsija” Ohenoja pääsee ylivoimahyökkäyksestä kokeilemaan, mutta laukaus kolahtaa tolppaan. Lieneeköhän syy tähän ollut pari päivää aikaisemmin tapahtunut pieni loukkaantuminen, jossa Aaken olkapää tipahti pois paikalta, mene ja tiedä. Seuraavasta tilanteesta pääsee Jokelaisen Panu nousemaan pakin paikalta ja uskomaton rannari läväyttää kiekon maaliin, kavennus 3-1:een!!
Vastustajan pienen muodollisen painostuksen jälkeen Ile saa kiekon omassa päädyssä, ja lähtee Nummelinmaisesti nousuun pää ylhäällä, ja sieltä se tulee, nimittäin Ilarin syöttö vastustajan mailan kautta allekirjottaneelle, joka pääsee parilla räjähtävällä?:D potkulla vastustajan ohi ja nokikkain vastustajan maalivahdin kanssa ja tällä kertaa myös kiekko löytää tiensä maaliin. 3-2 ja aikaa on vielä jäljellä 8 minuuttia, voiko jännittävämmäksi enää mennä. No sen saa kukin päättää, mut meidän mielestä ei voi:D.. Peliä on jäljellä enää vajaa pari minuuttia kun Antti ”Ylli” Ylikauma nousee jälleen ratkaisijaksi, IHANAA YLLI ja tasoitus on nähnyt päivän valon. Viime hetkillä vastustaja koittaa epätoivoisesti ajaa maalivahtimme päälle ja Ilehän ei tästä tykkää, vaan alkaa tanssahtelemaan vastustajan kanssa maalin edessä tyyliin ”täällä ei oo ku makuupaikkoja”. Tuomari saa eroteltua parivaljakon, jotka paiskaavat kättä ja lähtevät jäähylle, tämä on sitä uhrautumista jos mikä:D..

Peli päättyy lukemiin 3-3 todella tiukan taistelun jälkeen ja molemmat joukkueet tuntuvat olevan tyytyväisiä, Muhos hiljenee, mutta vain viikoksi.

-Jari Kropsu #11, hidas mutta kankea

10. Peli (1. jatkosarjan peli), 24.1.10, Raahe, OAMK – Teki Team

Hiiohoi!
LIIAN kauan on siitä, kun hän on viimeksi pelannut, LIIAN kauan on siitä, kun hän on viimeksi päässyt käsiksi pikkumustaan, LIIAN kauan on siitä, kun olen saanut hikoilla hänen kanssaan ja aivan LIIAN kauan on siitä, kun olen viimeksi päässyt pelin jälkeen yhdessä suihkuun hänen kanssaan! Mutta ei hätää lukijat; hän on täällä tänään. 100%sessa kunnossa(näkisittepä ne absit) ja valmiina antamaan pataan, valmiina kuin Kropsu laittamaan geeliä tukkaansa. Hän on tietysti (kaikki yhteen ääneen) ILARI ”mun nimi on Ilari” KRIIKKULA(joka pelasi, herra tietää, millon viimeksi, sillä hänellehän sattui silloin se ikävä haaveri tiskatessaan, REMEMBER?, ja sen lisäksi hänellä on ollut harmillisesti töitä pelien päällä, mutta EI tänään, rakkaat lukijat, EI tänään...)

Sangen hyvät puitteet tarjoaa Raahen jäähalli kiekkomittelöllemme: löytyy kuuluttajaa, poppivehkeitä, jääkonetta, tuomarii, yleisöö(80), Yllii....u name it. Parempi ilmanvaihto olisi toki ollut suotavaa koppiimme, sillä niin sankka doping-huuru vallitsi kopissamme eilisen jäljiltä.

Ja sitten peliin: Teki Teamiä(jäljempänä Teki) nakersi varmasti hampaankolossa edellinen matsimme, jossa peittosimme heidät suuren loppuhaloon saattelemana. Ottelu alkoi isäntien hallinnalla ja kesti vähintääkin 10 min ennen kuin saimme aikaan edes laukausta kohti maalia. 0 – 0 lukemat pysyivät pitkään tulostaululla, sillä maalivahtimme Jaakko ”kun mie otan, nii sillon mie myös otan, et tämmöstä tällä kertaa...” Kunnari oli kuin muuri ja torjui lähes kaiken, pakkien katsellessa vierestä. 1 – 0 takaisku syntyi vasta ajassa 16.17 ja kymmenen minuuttia myöhemmin syntyi 2 – 0 takaisku 5-3 yyveellä Ilen ja Pelimies Pelimannin ollessa boxissa(hei, Ile, ei kovin mielellään). Lohtua tilanteeseen toi huvituksen muodossa, se tosiasia, että maalintekijä oli itse Jani Sillanpää...lai la lai laa ja sydän lyö pum pum puuum! Tauolle mentiin ed. mainit. lukemissa ja tilanne oli edelleenki perin jännittävä.

Tokka erä alkoi Aleksanteri ”the great” Pyrrön boxilla (josta se Pyrrön boxiputki sitten lähtikin...) Peliä jatkettiin 4 – 4 kokoonpanolla, sillä Pyrrö sai tyylikkäästi puhuttua vastustajankin boxiin edellä mainitussa jäähytilanteessa(my man). Nyt olisi siis tilaa jäällä ja ei muutako kiekkoa vaa liikkeelle ja annetaan se vikkeläjalkaiselle Antti ”voi että tää light mansikkasiideri on parasta, maistapa vähä, Aake” Ylikaumalle, joka tekikin työtä käskettyä ja muutaman kerran pääs näyttävästi pyörittämään peliä ja niin ikään laukomaan vastustajan veskarille, maalia kuitenkaan saavuttamatta. Näyttävyydestä vielä sen verran, että mm. Jari Kropsun näyttävä kynä siinä yhessä vaiheessa oli kyl nätti ja hän pääs vielä laukaisemaanki, mut ei. Itsehän en kyseistä tempausta nähnyt, mut se oli kuulemma aika side(sillä lailla, Jari, sillä lailla...). 5 – 0 oli tosiasia ajassa *tutkii pöytäkirjaa* 43.05. Tässä vaiheessa tuntui siltä kuin juna olisi mennyt jo. ”ei välttis” toteaa Ile laittamalla pikkumustan tyylikkäästi reppuun etukulmasta. Samalla aukesi muuten Ilen kauden pistetili. Ile pelasi muutenkin edukseen: miehestä selvästi näki, et on hienoo olla taas messissä, sillä hän bloggaili vetoja, väänsi laidoissa, ja muutenki pelasi kuin luottopakin kuuluu. Ilen maali eittämättä kyllä boostasi joukkueemme itseluottamusta ja toivo junan saavuttamisesta alkoi juurtua pelaajimme sydämiin. Kauan ei kuitenkaan ilo kestänyt, sillä pari minuuttia tuon jälkeen seurasi 6 – 1 takaisku. Pyrrö sievensi vielä lukemia lopussa yyveellä sijoittamalla kiekon B-pisteeltä vastustajan moken längistä. Pyrrön maali oli kyl hieno(mut ei niin hieno ku hänen edellisen illan baarivaatteet: miehellä oli valkoiset henxelit, jotka antoivat ymmärtää miehen olevan sugar pimp daddy). My man. Pyrrö sai lopussa vielä hieman korvamakiaa osakseen, kun vastustajan pelaaja kävi taklaamassa miestä kerrassaan törkeällä tavalla. Pyrrö kuitenkin hoiti tilanteen mallikaasti ja teki niin kuin jokainen itseään kunnioittava mies tekisi, eli kävi kostamassa välittömästi, kun vain sai tilaisuuden ja tästähän saatiin jälleen pieni torikokous ottelun loppuun. Tilanteesta Pyrrölle pelirangaistus (my man).
Takkiin tuli, mut päät pystyyn ja seuraavaksi OFFia kaatamaan ja hankkimaan tärkeitä pisteitä, sillä 4 joukkuetta 5stä jatkaa playoffeihin ja tavoitteena olisi siis noihin leikkeihin päästä mukaan. Valoa risukasaan heijastuu Hannu ”mää toin mun kavereille Espanjan reissulta tuliaisiksi miestenstringit (-on muuten hyvät, kiitti Hanska)” Kuivaksen muodossa, joka hänkin tekee comebackin pitkästä aikaa seuraavassa ottelussa ja tuo kaivattua maalintekopotentiaalia (my man).

Lopputulos siis: 2 – 6 Teki Teamin hyväksi

#27 Aleksi Ohenoja (jarrukentän käsijarru)
------------------------------------------
9. Peli, 13.12.09, Haukipudas, OAMK – Lepakot

Nonnii, Pekkaah...!

Yleensä aloitan raporttini lyhyellä alkuyhteenvedolla, josta ilmenee mm. pelin tärkeys, pelaajien fyysinen preesenssi, vaihtelevaa tietoa Ilestä tai sitten höpötän muuta schaischea(lue: schaischea). Mutta en tällä kertaa! En tällä kertaa...Mutta miksi tämä kerta on niin ainutlaatuista? Mitä tärkeää tässä nimenomaisessa jääkiekkopelissä voi olla? Jokainen, joka ei tiedä vastausta tuohon kysymykseen, on HOUKKA! Kyllä, kuulit oikein, houkka(ja kyllä, houkka –määritelmä täyttyy myös siinä tapauksessa, mikäli luulet tietäväsi, muttet kuitenkaan ole varma! Eli esim. puolet...ei...3/4...ei...tai no...sanotaan nyt vaikka näin: kaikki muut paitti Ile meidän joukkueesta on houkkia!)
Lepakot eivät olleet hävinneet otteluakaan ennen viimeistä otteluaan. He luistelevatkin jäälle varsin määrätietoisen näköisenä, valmiina suolestamaan pienet korkeakouluopiskelijamme. Miten sankarimme voisivat kuunaan selvitä tästä? Itsetuntoamme ei liioin auttanut myöskään se tosiasia, että paikalle oli saapunut niin harva kannattaja hurraamaan(=0) meitä voittoon, nyyh. Ottelun alku on loistelias: 2 – 0 johto sankareillemme seurasi verraittain nopeasti eikä Lepakoiden hyökkäyksetkään olleet tehokkaita, johtuen kurinalaisesta koko joukkueen puolustuksesta(lue: kilpparipuolustus) ja ne muutamat tilanteet tyssäsi sitten viimeistään erinomaisesti pelanneeseen Jaska ”mie ossaan puhua ku torniolaiset, kuuntele vaikka: mie, sie(lue: mää, nää)” Kunnariin. Ottelua seuratessani(ja sitähän mää siis siellä jäällä oikeesti teen: seuraan ku muut pelaa) panin merkille, että joka jätkä pystyi parantamaan tasoaan muihin otteluihin nähden eikä kentällä ollut ainuttakaan heikkoa lenkkiä. Erityisesti Jussi ”mulla on pitkä tukka” Malkin ja Heikki ”mulla on suunnilleen yhtä pitkä” Ahvensalmen yhteistyö ja Antti Pihlström:mäiset maalit olivat kerrassaan hienoja: yx oli ainaki semmonen, et se Heikki löi kiekon ilmasta sisään ja toinen oli et se vaan runttas sen sinne ja se oli siinä... Ja sitten jatkuu: tauolle mentäessä tilanne oli(sanotaan nyt vaikkapa että) 4 - 1 OAMK:n eduksi. Toiselle puoliajalle(älä takerru) mentiin luottavaisin mielin. OAMK suorastaan jopa pyöritti peliä eikä jäähyilyynkään sorruttu taaskaan liiakseen(paitti tietysti Jukka-Pekka ”aka JP Arnolds, aka Julli, aka Juupee, aka Jullisnipsi, aka homosilimä, aka Jukkasta-Pekkaah” Pietikäinen, joka sortui erääseen jäähyyn(en muista mimmoseen, mut Juupee, keep it cool...keep it cool...ps. hyvin pelasit pakkina!). Näytti siltä, että ottelu eteni kuin raiteita pitkin kohti OAMK:n voittoa(ja asema siintää jo horisontissa), sillä niin hienosti kaikki pelasivat ja bloggailivat vetoja yms. Asiaa helpotti myös sekin, että maalijyvä tuntui olevan jälleen kerran kohillaan Antti ”kun mää lähen juomaan, on otettava muutama(aika monta) asiaa huomioon ensteks, eli: 1. syömisen jälkeen on pidettävä taukoa vajaa tunti(riippuu toki ruuan määrästä) ennen ensimmäistä alkoholiannosta. Tätä kutsutaan AJOITUKSEKSI. 2. Mikäli 1-kohtaa rikotaan, seuraa oksennus -- jalottelua. 3. Olutta en juo! Ainoastaan siideriä ja lonkkua ja muita marjaisia makuja  ” Ylikaumalla, joka nakutti jällee kerran hattutempun ja antoi yhden maaliin johtaneen syötönkin. Seuraavaksi haluan kertoa my man Jari ”korppu(jotenkin tulee vaan sun sukunimestä mieleen joku korppu tai joku...korppujauho...tai joku....vaikee selittää)” Kropsusta ja minkälainen mies hän on. Kerrataanpa ensin: hän on kotoisin Haukiputaalta ja tämähän on näin ollen hänen kotihallinsa. Hän toimii tässä ottelussa kapteenina, kun Ile oli estynyt tulemasta. Hän oli se mies, joka runttasi kiekon reppuun, mitä kinkkisimmässä paikassa ja juuri silloin, kun joukkue häntä tarvitsi. Osuma oli 6 – 3 joka sinetöi mielestäni ottelun OAMK:n hyväksi(hieno mies). Mitäköhän muuta sitä vielä... Juha ”Jussi” Koskelo myös pelasi jällee kerran hienon pelin ja sillee... Eipä siinä, mahtava voitto, joka takasi OAMK:n kovempaan jatkosarjaan kohti kunniaa... Jatkopelejä ootellessa toivotam hyvää uutta vuotta vaan kaikille, tehdään tästä vuodesta yhdessä kunniakas OAMK:n imagolle voittamalla kaikki ja kaiken ja kaiketi!

Lopputulos siis: 8 – 4 OAMK:n hyväksi

#27 Aleksi Ohenoja (jarrukentän käsijarru)

------------------------------------------

8. Peli, 13.12.09, Muhos, OAMK – LKP Flyers

Morjesta vaan!
Koppimme ovi aukeaa, hallin valot sokaisevat silmäni hetkeksi. Tumma figuuri astelee reippaasti sisään kylmään koppiimme. Katson ylös ja tunnistan hänen kasvonsa: sehän on Ile!! Ilen lyhyt hymy sulattaa pelaajien sydämet, hänen läsnäolonsa rauhoittaa...kaikki on hyvin taas...enää ei palele, aah...Ilen ilme muuttuu vakavaksi(jotakin on meneillään). ”Jätkät hei, tää peli ois niinq pakko voittaa!” –menikö ohi? Eli pakko voittaa, kuunnelkaa tarkemmin! Mutta mix ”pakko”?! Kuunnellaan lisää mitä se sanoo: ”nyt, jos voitetaan nii jatkosarja on melko varma(-jaa meilläkö on semmonenki?) ja tää vastustaja ei pitäs olla ees paha! Eli nyt kaikki peliin, pakko päästä kovempaan jatkosarjaan!” –Eli sellainen homma tällä kertaa...ehkä meijän pitäis sit voittaa...Ile ansaitsee sen, LET’S GO!
Muhoksen kalmistoon oli saapunut peräti 17 katsojaa(lähde: virallinen pöytäkirja) ja kylläpä melkoinen vääntö ottelusta jälleen kehkeytyikin. OAMK aloittaa (kerrankin) maalinteon ja vieläpä ottelun alussa, tekijänä Jussi Malkki. Kauan ei nokka ehtinyt tuhista(paitsi tietysti Antti ”mun ala-asteen ope sano, et mulla on vaan vahvat keuhkot” Ylikaumalla, jonka tuhina ei hiljene hetkeksikään), kunnes samainen mies tarjoilee nätisti Heikki Ahvensalmelle, joka napauttaa kiekon vielä nätimmin verkon perukoille...sillä lailla, Heikki, sillä lailla... Kauan, erittäin kauan, pidimme oman maalimme koskemattomana, sillä pahikset rokotti ekka kerran vasta ajassa 25:03(ottaen huomioon, et yleensä siihen menee n. 5min). Siinä meni hienoja otteita suorittaneen Jaska ”(pesiksessä paras lyönti on nimeltään)” Kunnari:n nolla. Takaisku oli harmillinen ja Ilen ilmekin jo hieman värähti(älä huoli, Ile, me hoijetaan tää!). Tämän jälkeen alkoi tuomareiden show: OAMK sai ottelun aikana kosolti vaihtovirhe –jäähyjä(+yhen taklaus jäähyn, kun Jarmo Lehtimaa ajelee tyylikkäästi vastapalloon pahiksen hyökkääjän...se oli jäähyn arvosta se), jotka olivat selviä tuomareiden mokia(vaikka ite en sääntöä ees kunnolla tienny, niin silti ne oli selviä..oikeesti...tai ainakin ne muut sano nii...ja mää vaan nyökyttelin messissä...). Tuomareiden hölmöilyn hyödyntämänä pahikset iskivät pari täysosumaa. Tauolle mentiin 2 – 3 tappiotilanteessa(muistakaa, et pakko(hko) voittaa).
Toinen erä alkaa iloisesti: Juha ”Jussi” Koskela tasoittaa vallan tyylikkäästi ottelun 3 – 3:een. Se kuuluisa maalin jälkeinen vaihto on voittavan joukkueen sala(ja niinq viime otteluista muistamme, OAMK ei ole tuollakaan saralla kunnostautunut), joten nyt tarkkana. Mutta kuinka käykään: puoliminuuttia(puoliminuttia!!) menee, kunnes LKP siirtyy jälleen johtoon jollakin rumalla sutasu maalilla, niinq aina. Kolmisen minuuttia männöö, kun LKP tulee taas ja maalaa, siirtyen jo kahden maalin johtoon. Maali oli itseasiassa aika hieno: pahis tulee vauhdikkaasti yksin ja kiertää näyttävästi hölmistyneen, suorastaan keilan piirteet täyttävän, pakkimme, Antti Lindin(sori Ana, oli pakko mainita, mut noita sattuu...ollaanhan me cool silti? niinq me and u...sitähän se minäki). Jatketaanpa: eli pataan oli tulossa ja tilanne paheni entisestään jälleen yhden takaiskun myötä. Loppu oli trilleri, kun Koskela ja Ylli kavensivat tilannetta(milloin hienoilla maaleilla, milloin hienoilla syötöillä), mutta turhaan, sillä vastustaja kuittasi aina hetimmiten meidän kuittauksen. Ottelu äityi suorastaan kiihkeäksikin loppua kohden, kun saatiin pieni torikokouskin pahisten maalille, jonka seurauksena OAMK:n Matias ”pelimies” Pelimanni(btw, mun uus idoli) sai pataan aika miehekkäästi pahisten nujakoidessa ja omien tyynesti katsellessa vierestä(Teamspirit). Loppuhetket muistutti kovasti viime peliä ja ratkaisua haettiin ilman maalivahtiakin, mutta turhaan...niin turhaan...aarrgh! Pataan tuli ja ens peli ois vähän niinq ”pakko” voittaa! Et ei muutako tsemiä ja hyvä me, eikä anneta Ilen pettyä enää.

Lopputulos siis: 6 – 7 LKP Flyersille

#27 Aleksi Ohenoja (jarrukentän käsijarru)

-------------------------------------------

7. peli, 6.12.09, Liminka, OAMK – Capri Team

Ohoi!
Melkoisen trillerin onnistuivat ansioituneet korkeakouluopiskelijat jälleen muodostamaan varhain sunnuntaiaamuna Limingan pyhätössä. OAMK:n pelaajia oli kosolti saapunut paikalle, joka viestii korkeasta sitoutumuksesta joukkuetta kohtaan (paitsi Aleksanteri ”mää ammun mieluummin tolppiin, ku maaliin” Pyrrö, joka oli pelaamisen sijaan valinnut mieron tien ja lähtenyt hameväen makkuun rilluttelemaan [hei Pyrrö, muista toki ”bros over hos” –periaate]). Eli talentikas pakki Pyrrö oli poisa pelistä ja sen lisäksi, nyt tulee pommi: Ilari ”annetaan kaikkien kukkien kukkia” Kriikkula! Ile oli ollut varomaton tiskatessaan ja täten saanut syvän haavan käteensä ja vieläpä kahvikupista(oon aina ollut sitä mieltä, et kahvi on epäterveellistä)! Voin vain kuvitella, kuinka suuri pettymys oli tälle nuorelle, elämäniloiselle (ja aika komeallekin), urheilijalle. Toivonkin nyt tässä vaiheessa lukijoiltamme, että he olisivat niinkin myötätuntoisia ja uhraisivat kotvan ajastansa miettimään Ilaria ja toivomaan, ei, rukoilemaan, että hän kuntoutuisi asap! Kiitos.
Ja sitten peliin. Pelin alku oli sekavaa, mutta rikkonaista. Alun pelailun jälkeen vastustaja tekee varsin tyypillisen maalin OAMK:n verkkoon (eli runnoo kiekon Jaska ”tänää tulee nolla” Kunnarin suojista kiekon sisään...nätti oli....ja ainii, puolustus: WTF?!). Melko kauan peli ehti tästä vanheta ennen kuin OAMK saa edes laukausta maalia kohti, kunnes lopulta odottava palkitaan verkkojen venytyksellä, 1 – 1 tasoituksen arvoisesti, tyylikkäällä pökäkutilla (lue: laukaus, joka meni maalivahdin jalkojenvälistä sisään) ja tekijänä oli kukas muu kuin OAMK:n ikioma kantava voima Antti ”eeee helevetti!” Ylikauma. Johtoaseman ylläpitäminen on kauden mittaan osoittautunut perin vaikeaksi sankareillemme, jota tukee sekin fakta, että Capri Team siirtyi piakkoin 1 – 2 johtoon äskeisestä. ”Eikä muuten mene” –toteaa Ylli (eleillään) ja siirtää ottelun jälleen tasalukemiin päättäväisen yksilösuorituksen turvin (katohan poikaa). Capri Team siirtyy jälleen salamannopeasti 3 – 2 johtoon (great). Flipperinomaisesti OAMK tulee jälleen 3 – 3 tasoihin ja ilokseni voin todeta, että maalintekijöitä löytyi uudeltakin rintamalta, nimittäin hyökkääjän tontille nostettu Jussi ”Malkin” Malkki nostaa pikkumustan tyylikkäästi Capri Team:n maalin kattoon lähietäisyydeltä ja hienosta syötöstä vastasi Jarmo ”Jape” Lehtomaa. Tauolla Ile (joka oli siis tietenkin saapunut paikalle valmentajan rooliin, ja kyllä, fläppitaulun kera) jakoi uskoa omiin ja näytti samalla joitain kuvioita fläppitaulullansa (jotain se piirteli rukseja ja veteli viivoja ja puhui hyökkäyksiin lähöistä silmät suurina, ikään kuin pöllöllä, mutta se toimi! Ile nää oot karismaattinen koutsi).
Tokka ”erä” oli tasoltansa hieman edeltäjäänsä huonompi (jos mahollista), sillä maitohapot alkoivat tehdä tehtävänsä. Jäähyjä ei pahemmin nähty OAMK:n toimesta (paitti se yx ruma lämäri –jäähy, ku eräs OAMK:n pelaajista nosti mailansa vaarallisen, lähes polven korkeudelle, tarkoituksenaan antaa kiekolle vauhtia, jotta se menisi aina maaliin asti). Tästä yhdestä sikailupoikkeamasta ;) huolimatta voin näin yleiskommenttina todeta, että joukkueemme alkaa pikkuhiljaa kasvaa ja vahvistua ja se oman identiteetin löytäminen on jälleen yhden askeleen lähempänä täyteläisyyttä(eli siis sellaista täyteläisyyttä, jota Karhu –olut on....mmmm). 3 – 4 takaisku oli valitettava ja näissä lukemissa pelattiin jo ahdistavan myöhäiseen ajankohtaan asti, eli n. 6 – 7 minuuttia vaille pelin päätöstä, kunnes lopultakin, lopultakin, syntyi 4 – 4 tasoitus, kun Ylli ohjasi ilmasta Paakkolanvaaran(kyllä, nimenomaan HEIKKI Paakkolanvaaran) siniviiva kudin sisään. Riemu oli suurta. Ja kuten Suomen aikoinaan onnistui tyhjentämään punakoneen aikeet (Capri Team:llä oli punaset paijjat), OAMK(jolla oli siniset paidat..vähän niinq Suomella...kyl te tajuutte, mimmosen mielikuvan yritän niinq hahmotella..) oli totisesti päättänyt kunnioittaa sotiemme veteraaneja, tuona itsenäisyyspäivän lumisena sunnuntai-iltapäivänä, vielä lyömällä tuon punakoneen loppumetreillä 5 – 4 voittomaalilla, kun Paakkolanvaara (Heikki Ahvensalmen syötöstä) onnistui sivaltamaan b-pisteeltä (ja kyllä, se kirjotetaan B:llä!) ranteella ohi punaisten maalivahdin!! Voitte kuvitella, sitä riemun määrää! Ei liene epäselvää, kuka oli hallin onnellisin: no Ile tietysti, jonka ilakointi oli kuin riehakkaalla lapsella. Loppusekunnit oli kosmetiikkaa ja voitto oli meidän, hyvä jätkät, hyvä Ile, hyvä Suomi!
Lopputulos siis: 5 – 4 OAMKille
#27 Aleksi Ohenoja (jarrukentän käsijarru)

-------------------------------------
6. peli: la. 28.11. Gullssit-OAMK 4-16

Haukipudas Reunion Arena täyttyy the Baseballsin Umbrella- biisistä, kun joukkuen saapuu paikalle. Ei, kyseessä ei olekkaan meidän joukkueen tervetulotoivotus, vaan Ahmojen junnupelin välibiisi. Pieni pelko vastustajien järjestelmöintikyvystä kalvaa mieltä, olihan meidän pelaajamanagerikapteeni-ihmissuhdeasiantuntija iki-ihana Ile joutunut hoitamaan meille tämän vieraspelinkin, vastustajan ammattitaidon puuttuessa.
No kaikki kuitenkin meni hyvin ja tuomarit oli ajallaan paikalla, myös varsin nätti kirjuri, hänen kanssaan oli toki mukava asioita hoitaa;)).. Tässä kohtaa ei haitannut Ilen poisjäännin takia meikäläisen kapteenin rooli, Aake katteli kateellisena vierestä kun selviteltiin ottelun kulkua :DD..
No, itse peli oli kyl aika läpihuutojuttu, ensimmäisen vaihdon pari maalia kerto omaa kieltään ottelun kulusta. Tilanne oli erätauolla 11-1 ja paikkoja oli toki ollut vaikka triplata toi. Pyrrö kilkutteli tolppia varmaan pelkästään jo tuon 11 kertaa xD! Pikkusen alettiin kyl jo neppaileen ja puolustuspäänpelaaminen ei ollut ehkä ihan kurinalaisinta, mutta välillä jyrättiin todella näyttävillä hyökkäyksillä.
Jaakko ?V***u ku otin likaset bokserit? Kunnarille ottelu oli hankala kun vetoja tuli todella vähän ja välillä annettiin vastustajalle aivan tarjottimella kiekkoa. Kuitenkin 16-4 oli aivan hyvä tulos, yksittäisinä pelaajina voisi mainita Koskelon Juhan kevyillä 5+2 tehoilla, ja Aleksi ?en oo käyny torstain jälkeen suihkussa, ei oo kerenny? Ohenojan, joka säesti hattutempulla ja syötöillä takuuvarman voiton meille.
Myös jää oli ensiluokkainen, hallissahan tunnetusti ei oo ?kovin? lämmin ja se säilyikin hyvänä! Tuomareille peli oli myös helppo muilta osilta, paitsi maalintekijöiden seuraaminen välillä jopa kolmenkin maalin vaihdoilla tuotti varmaan hivenen päänvaivaa, antoi varmaan erikoisen kuvan sarjasta kun se oli kuulemma heille ensimmäinen peli harrastesarjassa.

- Jari Kropsu, #11 hidas mutta kankea
-------------------------------------
5. peli: ma. 23.11. MuJK-OAMK 4-3

Ensimmäinen peli ennalta heikompaa joukkuetta vastaan, eli muhoksen omia poikia. Kaiken piti olla valmiina, meillä oli enemmän pelaajia kuin koskaan aikaisemmin. Pukukopissa terotettiin sitä et ei lähdetä takki auki liikkeelle, ja vältetään ottamasta jäähyjä. No, kaikki meni sit just vastoin kuin suunniteltiin! Peli oli meidän osalta aivan hukassa, kaikki unohti miten luistellaan ja koko ajan oltiin vauhdissa noin kaks valovuotta jäljessä. Vaikka oltiin sovittu et lähdetään hyvällä vauhdilla liikkelle, ei siitä ollut tietoakaan ku vastustajat kolisteli jo ylärimaa kun peliä oli pelattu varmaan minuutti.
Mitä tulee sit toiseen lähtökohtaan, ei jäähyjä, ei sekään nyt menny iha nappiin. Jos peliaika on 60 minuuttia, on aika mahdoton oottaa et jos ottaa 33 minuuttia jäähyjä et tolla ois mahdollisuus ees voittaa! Varsinki 5-3- ylivoima, mitä vastustaja pääs jauhaa n.5 minuuttia putkeen ei ollut aivan ?Gameplanin? mukaista.
Täytyy tässä vaiheessa vähän myös kehua myös vastustajaa, jotka pienestä koostaan huolimatta taisteli kovaa ja oli hyvällä vauhdilla liikkeellä, myös ulkoistettu maalivahtipalvelu Rangereilta oli todella hyvä. Toki myös meidän ihka oma maalivahti Jaakko ?Raksilan Rambo? Kunnari piti meitä pystyssä, mut ottelun kulkua oli enää vaikea kääntää. Maaleista vastasi Kuivaksen Hannu muutamalla kaapilla ja 5-3 alivoimalla Koskelon Juha mahtavalla purjehduksella. Lopun kiri tyssäsi taas kerran jäähyilyyn. Paikkoja ois ollut kyl laittaa peli tasoihin mut nyt kävi näin, ja rehellisyyden nimissä ei tolla vauhdilla ois pysyny ees Ahmojen Köppäukkoja perässä, joiden luistelu perustuu kahteen terävään potkuun ja pitkään liukuun ;))..

-Jari Kropsu #11, hidas mutta kankea

--------------------------------------

4. peli, 15.11.09, Muhos, OAMK – TeKi Team

Tervehdys vain!
”Meillä on kolmesti viikossa reenit ja valmentaja/huoltajat ja kovia entisiä pellaajia ja neljä kenttää, et tungosta on ja meidän on täytynyt potkia joitakin ulos joukkueesta, ku ei oo mahtunu. Emmää tiiä, ollaan voitettu kaikki pelit, ykski peli voitettiin jotain 14 - 0”. Tällaisen kuvauksen sain ottelupäivänä, kun kysyin eräältä tutulta (joka siis pelaa TeKi Teamissa), et ”mimmonen porukka teillä on”. Ei hyvältä kuulosta (OAMK:n kannalta), varsinkaan kun mietitään tuota meidän joukkueemme hommaa: ei me mitää harjoituksia pietä, kentät sovitaan sen mukaan, ku porukkaa tullee pelleihin ja kuvioista ei kannata ees puhuakaan... Tämän kuulleessaan tuttavani huvittui kovin. Eli ennakkoasetelmat olivat siis rahtusen verran suodullisemmat Teki Team:n hyväksi...mut mitä väliä sillä on...ne on ihan pellejä kuitenki....ja meillä on Ile(ja toivon mukaan se ois saanu hommattua sen fläppitaulun)!
Loppusummerin soidessa Muhoksen halli repeää sekä riemun että valituksen huudoista. Äänekäs jälkipeli ja sekaannus valtaa kaukalon toisen joukkueen toimesta. Loppukättelyn koittaessa kolmasosa hävinneen joukkueen pelaajista luistelee tylysti suoraan koppiin. Pelin loppu oli kaikesta päätellen dramaattinen (ois kannattanu olla siellä)...mutta mitä on tapahtunut, kumpi voitti(niinq ette jo arvais), miten tähän päädyttiin? Palataanpa ottelun alkuun:
Ottelun alku oli sangen vauhdikasta. Teki Team:n peli oli kyllä eittämättä strategista ja hyvin harjoteltua. Kauan ei kuitenkaan mennyt ennen kuin Teki Team joutui harmikseen huomaamaan, ettei heidän kuvioistaan ole mitään hyötyä OAMK:n kaltaista joukkuetta vastaan. Ai mitenkö niin? No siten niin, kun aina, kun joku OAMK:n pelaaja sai kiekon, niin hän ei itsekään tiennyt, mitä nyt pitäisi tehdä!! Aina vaan summassa johonkin päin ja toivotaan parasta (aivan normaalisti)...koitapa nyt harjotella tommosta joukkuetta vastaan. 10 minuutin kohdalla Hannu ”ehkä otin, ehkä en” Kuivas aloittaa maalinteon tyylikkäillä harhautuksilla sekä Zetterbergmäisellä viimeistelyllä rystyllä ylämummoon (suorituksesta päätellen melkein voisi olettaa, että poika olisi ennenkin käsitellyt pikkumustaa). Piakkoin äskeisen jälkeen OAMK karkaa 2 – 0 johtoon ja asialla oli kukas muukaan, kuin Antti ”olipa halpa ilta eilen: ei menny ku 15e alottelujuomiin, 25e baariin, 7,5e pizzaan ja 20e ’julkisella paikalla virtsaamisesta’ sakkoihin” Ylikauma. Tässä vaiheessa Teki Team kovensi otteita. Peli muuttui fyysisemmäksi, jonka sai mm. allekirjoittanutkin kokea pariinkin otteeseen. Rangaistuksiakin jaettiin tiuhaan tahtiin, mutta pelin yleisilme oli joka tapauksessa vauhdikasta ja viihdyttävää (tiiä sitte miltä se näytti katsomon puolelle, jonne oli itse asiassa saapunut ennätyksellisesti reilut kymmenkunta silmäparia seuraamaan ottelua, siistiä jei!). Ensimmäisessä erässä kumpaisenkin joukkueen pelaaja sai aivan uuden, Ville Peltonen –tyylisen, ilmeen naamalleen, kun jäällä heiluttiin mailojen kanssa siihen tapaan, että hampaatkin lentelivät (auts). Tauolle mentiin 2 – 1 tilanteessa.
Toinen ”erä” oli tasasta vääntöä eikä kumpikaan joukkue antanut tuumaakaan periksi. Ensimmäinen mainittava asia lienee se, kun OAMK siirtyy 3 – 1 johtoon ja maalintekijähän oli Antti ”Aake ja Hannu, syötelkää mulle niin saan hat rickin täyteen” Ylikauma, jonka vauhdikas potku sekä tarkka kääntölaukaus etuyläkulmaan ohitti hölmistyneen, varsin hyvin pelanneen, Raahen maalivahdin. 4 – 1 johtomaali syntyy (muistaakseni) ”erän” puolessa välissä ja maalista vastasi OAMK:n puolustaja (se yks uus kaveri, jolla on se valkonen kypärä ja kaikkee ja jonka nimeä en nyt muista, mutta se sun rannelaukaus siniseltä yläpesään oli kyl hieno). Maalin myötä vanne kiristyi entisestään TeKi Team:n pelaajien päässä ja eritoten yksi heidän pelaajansa haki loppuajan painikaveria jokaisen vihellyksen jälkeen. Erän loppu oli yhtä trilleriä: Teki Team kavensi 4:ään – 3:een ja paine sen kun yltyi, kunnes joukkue pääsi aivan lopussa yrittämään aivan vapaasti maalin edestä pyörättämään kiekkoa ohi, hienosti pelanneen, Jaska ”mitä eroa on maalivahdin ja pelaajan luistimilla?” Kunnarin, mutta siinä kuitenkaan onnistumatta, sillä jaskan onnistui vielä kuin ihmeen kaupalla estämään hyökkääjän aikeet (tekemällä ehkä hieman kyseenalaisen torjunnan), jonka jälkeen loppusummeri soi...ja tämä torjunta oli juuri se, joka katkaisi kamelin selän, jolloin koko TeKi Team, valmentaja ml, huusi kurkku suorana ottelun oikeudenjakajille. Tuomarit eivät kuitenkaan tilanteesta vääryyttä löytänyt...kauan odotettu voitto oli siis tosiasia! Hienoa jätkät, hienoa. Tämä jos mikä nostaa joukkueemme itsevarmuutta...seuraava peli on jo käytännössä voitettu (täältä tullaan muJK ha). Loppuun haluan vielä hehkuttaa joukkueen uusinta tulokasta, Pyryä (en muista etunimeä), jonka muuvit olivat taidokkaat sekä jäällä että Onnelan tanssilattialla :D
Lopputulos siis: 4 – 3
#27 Aleksi Ohenoja (jarrukentän käsijarru)

-------------------------------------------------------

3. peli, 8.11.09, Muhos, OAMK – OFF

Hiiohoi!

Hyytäviä taklauksia, kovia lämäreitä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, viihdyttäviä yksilösuorituksia...TULTA JÄÄLLÄ!...kaikki nämä elementit ilmenee aina(NOT), kun korkeakoulun atleettisista gotleeteista opiskelijoista muodostunut jääkiekkojoukkue, OAMK, luistelee(ne jotka osaa) jäälle. Hyvää iltaa kaikille, olet juuri lukemessa otteluraporttia OAMK – OFF joukkueiden välisestä kohtaamisesta(tylsistyminen on mahdollista).
Väistämätön on jälleen käynyt toteen: OAMK ottaa pataan kovasta effortista huolimatta. Ottelun hahmoja olivat eittämättä, jo viime tekstissä hehkutet, Hannu ”leija” Kuivas ja Antti ”aka Ylli, aka Yke, aka Nitoja, aka Stabler, aka Snii, aka Sakke, aka Jussi Yliluoma” Ylikauma, jotka vastasivat yksinomaan hyvisten maaleista. Juha Koskelon vaanikkuus puolustus- sekä hyökkäyspäässä ansaitsee myös huomautuksen. Vaikka kaikki pelaajat pelasivat antautumuksellisesti, on hehkuttava vielä yhtä(1) pelaaja ylitse muiden(sori niille, joita en nyt hehkuta, mut mää en vielä tunne teitä nii hyvin :D) ja sehän on tietenkin pelaaja/valmentaja/manageri/promoottor/huoltaja Ilari ”köyhän miehen aurinkokuningas” Kriikkula, jonka intensiteetti on esimerkillisen erinomaista: mies blokkaa laukaukset milloin kaulallansa(menettäen puhekykynsä useiksi päiviksi) ja milloin alavartalollaan, ja kyllä, nimenomaan SILLÄ ruumiinosalla(menettäen ****kykynsä useiksi päiviksi?) :DDD Hei, Ile, voi se Jaskaki ne kiekot torjua...
Jos nyt kuitenkin palataan ihan alkuun ja analysoidaanpa hieman ottelua kaiken muun hömpötyksen sijaan, eli: kiekko jäähän, draivi päälle ja pitkähkön hiljaisen alun jälkeen napauttaa Antti ”(ks. ylös)” Ylikauma napakan ranteen p-pisteen kaarelta OFF:n maalin oikeaan yläkulmaan. Riemuun ei ollut kauan aihetta, sillä OFF:n hyökkääjät parkkeerasivat OAMK:n maalin eteen ja kauhoivat kiekon maaliin vaivatta(hei puolustus, mitä tapahtu ”maalineessä on vapaana ainoastaan makuupaikkoja” –elämänkatsomusfilosofialle?) Ens kerraksi syökäämme tukevat aamupuurot, niin rupiaa tippumaan sitä porukkaa...ja Jaska kiittää. Tauolle mentiin 1 – 4 tappiotilanteessa, mutta usko omaan tekemiseen oli edelleen vahva.
Toisen ”erän” alku meni(muistaakseni) suurin piirtein näin: verkot soivat molemmissa päissä: ensin 2 – 4 lukemiin kaventaa Hannu ”torrakon poika” Kuivas, jonka luistin näytti kulkevan yllättävän hyvin ja miehiin mentiin kiinni toden teolla(liekö sillä tosiasialla vaikutusta, että vastustajan peliasuissa oli erään tutun olutmerkin logo ja Hannu tieten janoisena poikana rientää sinne, missä juomaa on...niinquin joka lauantai...ja joskus perjantaisin....ja joskus keskiviikkoisin...ja aika usein torstaisin....en näe mahottomuutena, että joskus tiistaisinkin...). OAMK:n viimeisestä täysosumasta vastaa Antti Ylikauma tyylikkäällä ujutuksella. Tilanne oli vielä ”erän” puolivälissä tiukahko, mutta kotijoukkueen jäähyily sekoitti pakan jälleen täysin(kuka menee pakiksi, ketkä menee jäälle, missä mun maila on, miten tätä pelataan??) –ovat kysymyksiä, joihin joukkueen keulakuva, Ilari ”mua jännittää jo seuraava peli” Kriikkula on pyrkinyt hakemaan vastauksia. Hänen mukaansa joukkueen sponsori Oulun korkeakoululiikunta on sponssaamassa joukkueellemme seuraavaksi fläppitaulun. Sen jos saisi, niin voittoputki on taattu. ”erän” lopussa tilanne oli siis 3 – 5 OFF:n hyväksi ja OAMK:lla oli viellä kaikki mahdollisuudet voittoon, jos vain vielä selviäisimme tästä, ottelun kannalta elintärkeästä, OFF:n rangaistuslauksesta(Jaska sää pystyt siihen), josta seuraavaksi seikkaperäinen analyytti: --- istun vaihtoaition penkillä. Katselen jäälle. Jäällä on ainoastaan OFF:n pelaaja, tuomarit ja hieman hermostuneen näköinen maalivahtimme Jaska. vieressäni istuu Hannu, joka siemailee välinpitämättömästi juomapulloaan. Ilarin ilme on vakava. Hyökkääjä aloittaa luistelun, vauhti on nopeahko/hitaanlainen. Hyökkäjä harhauttaa taitavasti, Jaska on polvillaan. Hyökkäjä kaartaa vasemmalle, Jaska liukuu mukana. Hyökkääjä kaartaa...kaartaa...Jaska liukuu...liukuu...Hyökkääjä kaartaa aina vain...Jaskan liuku alkaa ja hiastua, kunnes vauhti lopulta tökkää...hän venyttää viimeiset puoli milliä...mutta...turhaan...maali on puoliksi avoin(ei ihan liuku riittänyt  ) ja hyökkääjä sijoittaa kiekon reppuun...se oli siinä sitten. Peliaikaa oli jäljellä enää muutama hassu minuutti, joten kolmen(3) maalin etumatka on jo liikaa...pataan tuli.
Yhteenvedoksi voin todeta, että joukkueemme on hieman kehittynyt ed. pelistä. Ylivoimalla saimme jopa painetta vastustajan alueelle ja kiekko liikkui varsin sutjakkaasti lavasta toiseen. Tasakentällisin saimme aikaan muutaman mallikkaan pistohyökkäyksen ;) mutta muuten hyökkäykseen lähdöt ovat kauheita ja alivoima ja koko joukkueen puolustuspäässä pelaaminen on silti surkealla tasolla(Ile, me kaivataan sua, sun fläppitaulua, sun ohjeita ja sun fyysistä preesenssiä opastamaan meitä). Valopilkku ottelussa oli pieni markkinakokous OAMK:n maalilla, jolloin OAMK:n puolustuspään eläimellisyys pääsi hetkeksi pintaan. Lisää näitä jätkät. Antakaa tunteiden tulla ulos, muistakaa toki, et hoki on kuitenki vaa ”naattia naattia”.

Lopputulos siis: 3 – 6

#27 Aleksi Ohenoja (jarrukentän käsijarru)

-------------------------------------------

2. peli, 1.11.09, Muhos, OAMK – Rangerit

Hiiohei!
Sarjamme 2. peli pelattiin myöhään sunnuntai-iltana 1.11.09. Ottelun alku viivästyi n. 30 minuutilla, joka sopi vallan mainiosti joukkueemme pelaajistolle, sillä suurimmalla osalla näytti olevan vielä kylmän hikeä perjantai tai lauantai-illasta(osalla jopa molemmista) eikä Muhoksen kalmistona tunnettu halli asiaa ainakaan lieventänyt.
Itse pelistä ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa. Rangerit tiedettiin kovaksi vastustajaksi (viime vuojen kakkosia), joten viime kertaisen ”harjoitusottelun” jälkeen Jytää vastaan saisi korkeakoulun opiskelijat ensimmäisen mittarin siitä, missä mennään...harmi vain, että mittaria ei saatu juurikaan värähtämään, ainakaan OAMK:n joukkueen toimesta.
Rangerit ottivat salama-alun heiluttamalla reiluun minuuttiin OAMK:n verkkoa kahdella täysosumalla. Alun hermoilun jälkeen OAMK onnistui ryhdistämään peliä ja eritoten maalivahti Jaska ”Tornion ylpeys” Kunnari kohensi otteitaan vastustajankin pelaajien ihastelemalle tasolle. 0 – 3 tilanteessa tilanne näytti jo pahalta, kunnes joukkueen uusin tulokas Hannu ”Suomen oma” Kuivas näytti, et kyllä mekin osataan, laittaen kiekon verkkoon allekirjoittaneen syötöstä. 2 – 3 kavennus seurasi piakkoin äskeisen jälkeen, jonka jälkeen peli sai aivan uuden ilmeen ja kun Jaska piti joukkuettamme pystyssä mm. sarjaan kuulumattomalla mailatorjunnallaan(eli ku se oli nii hyvä) :D , oli tästä hyvä mennä tauolle.
Toisen ”erän” alku oli jälleen myrkkyä: Rangereitten jyräysketju, joka koostui mm. järkälemäisestä #97 Muusesta, #98 Olasta ja eräästä kolmannesta random tyypistä, piti pilkkanaan OAMK:n puolustusta namuttelemalla jopa selkeistä maalipaikoista. Tilannetta ei myöskään OAMK:n kannalta auttanut ”istutaan niin paljon boxissa, ku suinki” –taktiikka, sillä vastustaja rokotti armottomasti ylivoimalla ollessaan(sekä niin ikään alivoimalla ollessaan). Jos jotakin hyvää halutaan etsiä pelistä, niin vaikka peli päättyikin 4 – 10 Rangereille, on kunniaa annettava: joukkueen maalivahdille, joka oli voimaton lukuisille kahella nollaa vastaan –hyökkäyksille sekä tällä kertaa puolustuksesssa pelanneelle Juha Koskelolle, joka viimeisteli yhden täysosuman sekä parivaljakko Antti ”act cool” Ylikaumalle ja Hannu ”viettelijä” Kuivakselle, joiden yhteistyö oli vähintäänkin ihailtavaa allekirjoittaneen surffailusta huolimatta...paljon makaa näiden kahden miehen varassa ja toivottavaa onkin, että he ovat täysissä sielun voimissa seuraavassa pelissä.
Seuraava peli pelataankin jo seuraavana sunnuntaina (8.11.09) Muhoksen jäähallissa varhain iltapäivällä, joten nyt on mahdollisuus OAMK:lla kiillottaa minäkuvaansa palaamalla voittojen tielle, antamatta villin huhun häiritä keskittymistä, jonka mukaan ottelua olisi tulossa katsomaan yksi katsojakin...jännitys on jo käsin kosketeltavaa, kysykää vaikka Ilari ”kaikki peliin” Kriikkulalta, jonka ansiosta OAMK:n joukkue on totta...kiitos siitä, Ile.

#27 Aleksi Ohenoja (jarrukentän käsijarru)

----------------------------------------------------------

Morjens!

Sarjamme avaus koitti sunnuntaina 18.10, kun kohtasimme Jytän Kempeleen pyhätössä. Paikalle yleisöksi oli eksynyt vanhempi pariskunta, pari leikkivää lasta, sekä koira:D. Pelaajiston haaliminen kokoon oli suhteellisen vaikea tehtävä, kun ajankohta osui juuri syysloman alle, mutta onnistuimme saamaan paikalle yhdeksän taistelutahtoista kenttäpelaajaa ja kylmäpäisen maalivahdin ;) . Kopissa tunnelma oli aika odottava. Suurin osa pelaajista ei ollut pelannut aikaisemmin keskenään, ja oman lisämausteen toi myös se, kun huomasimme että vastustajan pukuhuoneeseen valui porukkaa tasaisena letkana, heitä oli maksimi sallittu määrä nimetty, eli 19 pelaajaa.
Pieni kertaus vielä tuomareiden kanssa heidän sääntölinjastaan ja oltiin valmiina aloittamaan. Kiekko jäähän, ja jo kahden minuutin kohdalla helähti, tosin omassa päässä. Tästä herätyksestä toivuttiin nopeasti ja saimmekin oman pelin rullaamaan, ja tasoitus näki päivänvalon jo minuuttia myöhemmin, ajassa 3.02, kun Malkin Jussi täräytti kauden ?virallisen? avausmaalin raivokkaiden tuuletusten sävyttämänä.
10:n minuutin kohdalla siirryimme 2-1 johtoon, ja vastustajan kuntopuoli alkoi selvästi ehtyä, mikä johti jäähysumaan. Kaiken kaikkiaan niitä tulikin Jytällä seitsemän 3:n minuutin jäähyä, sekä yksi 5+20, meidän yhtä 3:n minuutin jäähyä vastaan. Tästä oli jo sovittu pukuhuoneessa, että jäähyt kostautuisivat näin pienellä pelaajistolla.
Johdimme 45:n minuutin kohdalla 7-1 ja omassa pelissä alkoi myös näkyä selviä väsymyksen merkkejä, mutta onneksi maalivahti piti meitä pystyssä. Vastustaja sai tehtyä vielä pari maalia, mutta saimme kaunisteltua numerot 8-3:n ajassa 59.10.
Voittajana on aina helppo hymyillä, vaikka pelin taso ei päätä huimannut, oli suoritus kuitenkin hyvä ensimmäiseksi peliksi! Vastustajalle haluaisin myös antaa kiitosta siitä, että he antoivat vinkkejä ja ohjasivat meitä, kuten hyvään urheiluhenkeen kuuluukin! Seuraava peli on ensi sunnuntaina, 1.11 klo 19.25 Muhoksella, joten kaikki kannustamaan!

- Jari Kropsu #11-

------------------------------------------------------------

Harjoituspeli 11.10.: Muhos: Rangerit-OAMK

Kausi potkaistiin osaltamme epävirallisesti käyntiin lokakuun 11. päivä, jolloin kävimme mittaamassa tasomme viime kauden hopeajoukkue, Rangersia vastaan. Haaste oli kova sillä matkassa meillä oli vain yksi maalivahti ja seitsemän kenttäpelaajaa vastustajan kolmea täyttä kenttää vastaan! Onneksi ottelusta ei tehty pöytäkirjoja, sillä loppulukemat eivät kertoneet koko totuutta ottelusta, eikä kukaan juuri tiedäkään lopputulosta;) Ottelu pelattiin herrasmiessäännöillä, sillä tuomareita ja toimitsijoita ei ollut. Kunhan lätkittiin hieman kiekkoa sunnuntai-illan kuluksi.

-ykköskentän pakki, Ile :D

Yhteyshenkilö

Joukkueen yhteystiedot:
Yhteyshenkilö: Ilari Kriikkula
Puhelin: 040-9112958
Sähköposti: ilardo#suomi24.fi (korvaa # -> @)